Tutkimusmatka Myanmariin (Burmaan)

Aluksi Myanmar oli hiukan pettymys. Kaikki siella kayneet olivat ylistaneet Myanmarin uskomattomaksi paikaksi, mutta pari ensimmaista paivaa Yangonissa ei pistaneet odotuksia korkealle. Kanssamatkaajat olivat lahinna elakelaisia, monen paikallisen kanssa joutui vaantamaan rahanvaihdossa, takseissa yms. Lisaksi kaikki hostellit tuntuivat olevan taynna.

Rahan suhteen Myanmar on erityisen kompleksinen maa. Luottokortit eivat tietenkaan toimi eika paikallista valuuttaa saa ulkomailta. Tasta johtuen koko vierailulla tarvittavat rahat pitaa hankkia dollareina ennen maahan saapumista ja Myanmarissa ei sitten ole mahdollisuutta kassaa kartuttaa. Erityinen haaste on se, etta paikalliset ovat neuroottisia dollareiden suhteen. Satasen seteleiden (joista saa parhaan kurssin) tulee olla tuoreita, sileita ja puhtaita ilman pienintakaan jalkea. Dollareita ei kuitenkaan hyvaksyta maksuksi muuta kuin hostelleissa, joten rahat pitaa viel vaihtaa paikallisiksi seteleiksi. Jos kaikki dollarisi rypistyy alkumatkasta, olet kaytannossa varaton loppumatkan.

Ennen Myanmariin siirtymista saavuimme Bangkokkiin perjantaina, joten rahaa ei voinut pankeista vaihtaa kuin vasta maanantaina, jonka iltapaivalla lentomme lahti. Heti aamulla lahdimme ensin yhteen pankkiin, sitten toiseen jne. kunnes lopulta oli ilmennyt, etta millaan pankilla ei ole dollareita vaihdettavaksi. Rupesimme hataantymaan, kentalle piti lahtea jo muutaman tunnin kuluttua. Lopulta saimme ylipuhuttua yhden tyontekijan soittamaan toiseen konttoriin, jossa sitten oli dollareita. Lopulta onnistuimme siella vaihtamaan tarpeeksi dollareita, jotka hyvin huolellisesti jaoimme kirjekuoriin kahden eri kirjan valiin, jotka hajautimme molempien kasimatkatavaroihin.

Yangonissa ensimmainen rahanvaihtaja ei suostunut vastaanottamaan kahta ensiksi tarjoamaamme setelia siksi, etta Washingtonin kasvoilla oli ylimaarainen finnimainen piste halkasijaltaan alle millin. Seuraava ei meinannut hyvaksya sarjanumeroitamme jne. Pikku hiljaa kuitenkin eri paikoissa huonokuntosimmat setelimmekin alkoivat vaihtua. Jopa yksi taittunut satanen vaihtui!

Yangonissakin oli lopulta ihan kivaa, kun soimme katukeittioissa, joissa oli uskomattoman ystavallista henkilokuntaa ja kanssasyojat alkoivat juttelemaan meille. Tiiaa kylla tuijotettiin hyvin avoimesti koko ajan. Ihmisia saattoi pysahtya kadulle tuijottamaan kun soimme. Jatkoimme sielta kuitenkin heti matkaa Mandalayhyn.

Mandalayssakaan emme viela olleet erityisen vaikuttuneita Myanmarista, mutta onnistuimme ottamaan pickup-kyydin jarvelle, jonka piti olla suuri nahtavyys. Aluksi pelkasimme, etta paikka olisi taynna turisteja, mutta onneksemme niita ei ollut laheskaan liikaa. Itse jarvi tarjosi idyllisen vehrean maiseman, jossa munkit sun muut paikalliset talsi parin kilometrin pituista puusiltaa pitkin jarven ja peltojen yli auringonlaskussa.




Mandalaysta siirryimme torkyisen kalliilla laivalla Baganiin. Laivalla oli kiva istuskella elakelaisten kanssa ja katsoa levean joen reunalla avautuvia maisemia. Pelkasimme, etta kohde Bagan olisi taysin turistoitunut, silla se on Myanmarin kovin nahtavyys. Heti saavuttuamme huomasimme, ettei ollut syyta huoleen. Valitsemamme kylan paakatu ei varmasti ollut paljoa muuttunut niilta ajoilta, kun turistit eivat siella kayneet.

Bagan on kuin Kambodjan Angor Wat, eli joku kansa on joskus paattanyt iskea lajaan satoja eri kokoisia temppeleita Buddhismin ylistykseksi. Tiian mukaan Bagan on vain paljon parempi, silla temppelit ovat lahella toisiaan ja niita on paljon enemman ja turisteja oli huomattavasti vahemman. Ensimmaisena paivana kiersimme hevoskarryilla temppelista toiseen. Valilla paasimme kiipeemaan temppelin katolle taysin omassa rauhassamme ilman muita turisteja ja valilla oli pari muutakin pyorimassa. Seuraavana paivana etsimme hiljaisempia temppeleita kahdestaan pyoraillen. Auringonlaskua nautimme kylman oluen kera loytamamme temppelin katolla, jolla ei ollut ketaan muuta. Maiseman muodosti yli sata eri kokoista temppelin huippua, jotka nousivat keskelta metsaa. Oli melko nautinnollista.





Bussiliput Baganista pois Kalawiin ostimme hiukan liian myohaan, joten saimme aluksi vain kaytavapaikat kymmenen tunnin paikallis paivabussiin. Onneksi toisen lipun sai ylennettya istumapaikalle ja aluksi Tiia nukkui mukavan oloisesti pitkallaan kaytavalla. Lopulta matka meni yllattavan nopeasti.



Kalawissa vaelsimme paivan metsaisten kukkuloiden ja idyllisten kylien seka riisi- ja teepeltojen keskella. Paikallinen opas kertoi meille taustoja ja vierailimme teella paikallisten asunnossa. Yon nukuimme maaseudulla kylassa paikallisen perheen olohuoneessa. Tanssivat pojat ja vanhemmat nukkuivat viereisessa huoneessa. Toisena vaelluspaivana palasimme takaisin Kalawiin samanlaisia maisemia pitkin. Matkalla koukasimme luostariin, jossa sattui olemaan massiivinen tayden kuun juhla. Ihmisia kaikista lahialueen kylista olivat kokoontuneet festivaaleille. Yksi kyla toi musiikin, toinen teen, kolmas sticky rice jne. Taydellinen tilaisuus tarkkailla erilaisten heimojen edustajia ja vaihtaa osan kanssa muutama sana. Koko matkan huippuhetkia. Lopuksi soimme viela lounaan oppaan aidin luona ja sitten otimme bussin Inle Laken aareen.

Inle Lake on Myanmarin toinen suuri nahtavyys. Veneajelu jarvella oli upea: paikalliset asuivat veden paalle tolppien varaan rakennetuissa asunnoissa ja viljelivat kasveja kelluvissa puutarhoissa. Jarvi oli taynna kalastajia pienine veneineen. Vierailimme myos muutamassa luostarissa ja pakotettuina useassa matkamuistomyymalassa. Veneilya hienompaa oli kuitenkin polkupyorien vuokraaminen ja jarvea ymparoivalla maaseudulla pyoriminen. Koitimme pyorilla Portugalilais-Panamalaisen pariskunnan kanssa etsia jatkuvasti pienempia polkuja. Talla taktiikalla paadyimme maistelemaan viineja viinitilalle, saamaan mandariineja syrjaisan luostarin munkilta seka pelaamaan paikallista pallopelia munkkien kanssa. Taydellista! Juuri tamanlaista seikkailua Myanmarista etsimmekin! (Alhaalla viela lisaa kuvia.)