Eika jalat edes menneet rakoille

Sitten koitti pitkaan odotettu haikkaus Himalayalla. Reittivalintamme oli Annapurna circuit (http://wikitravel.org/en/Annapurna_Circuit), joka on yksi maailman hehkutetuimmista vaellusreiteista. Kuljimme lopulta yli 210km Annapurna-vuorikolossaalin ympari 1000:n ja 5416:n korkeusmetrin valilla.

Ringin sisapuolelle jai maailman kymmenenneksi korkein huippu, Annapurna I, seka useampi yli seitsemantonninen huippu. Annapurna II oli niista nayttavin. Kavelimme muutaman paivan sen jyrkkien rinteiden juurella seka korkealla vastarinteilla. Vuori nousi jalkojemme alta suunnilleen 5500 metria ylospain. Suuri osa seinasta oli pystysuoraa. Noiden maisemien mittakaavaa ei oikein edes ymmartanyt. Ringin ulkopuolella kuljimme Manaslun (8. korkein) ja Dhaulagirin (7. korkein) vieresta. Jalkimmainen muodosti Annapurna I:n kanssa maailman syvimmaksi kutsutun laakson. Itse olimme 1,5km korkeudessa, josta 8-tonniset huiput kasvoivat.

Maisemat olivat siis skaalaltaan sopusuhtaiset. Hienoa niissa oli myos se, etta jokaisen kulman takaa paljastui taysin uudenlainen ymparisto ja jokaisen vaelluspaivan maisemat olivat maisemiltaan ja luonnoltaan ainutlaatuisia toisiinsa verrattuna. Aluksi hikoilimma vehreiden riisipeltojen keskella,

Loytyi bambukeinu!

sitten syvissa kanjoneissa,

Tiia jai sillalla aasikaravaanien valiin. Silta hitusen heilui.

sitten kiipesimme mantymetsaa korppikotkien painostamina,



minka jalkeen aukesi kuiva ja avara Manangin laakso Annapurna-kakkosineen. Sen jalkeen korkeus alkoi hairitsemaan kapuamista, silla aloimme nousemaan puutonta, kuivaa ja autiota laaksonpohjukkaa pitkin parin yosijan kautta kohti korkeaa vuorisatulaa, johon kyseinen laakso paattyi. Lopulta paiva koitti, jona kiipesimme 1100m reilusta neljasta tonnista 5416 metriin ja naimme taysin uuden kuivan maiseman, joka oli jo osa korkeimpien huippujen toispuoleista Tiibetin ylankoa, joka oli kuitenkin viela Nepalille kuuluva ulkomaalaisilta kielletty Mustangin laakso. Tuolla vanhan kauppareitin korkeimmalla kohdalla tunsi tosiaan olevan Vuoristossa huippujen ja jaatikoiden keskella. Solamme ei onneksi ollut viela lumessa. Yli neljassa tonnissa kiipeeminen naytti kauempaa katsottuna elefanttien marssijonolta hidastetussa filmissa. Kaikilla naytti olevan kakat hosuissa. Joku kommentoi, etta "we look like a bunch of morons". Ei nimittain pystynyt ottaa omaa jalkaa pidempia askelia hengastymatta.

Kartan mukaan "biggest pass in the world". 5416m matkan korkein kohta.

Siita alkoi laskeutuminen ensin kuivalle kivikkoiselle joen pohjalle, jonka ymparilla maailman maailman korkeimpia vuoria komeili. Siita laakso hiljalleen muuttu vehreammaksi ja paattyi riisipeltoihin. Usean paivan vaelluksen suhasimme fillareilla paaasiassa alamakeen, mutta tien huonon kunnon vuoksi seka jyrkkyydesta johtuen homma oli aika rankkaa eika niin vauhdikasta. Tiian rankin paiva pyoran suuresta koosta johtuen. Melkoisen palkitsevaa oli kuitenkin lopettaa paiva olusen nauttimiseen nelisenkymmenasteisessa vedessa istuen, saavutimme nimittain vihdoin kaipaamamme kuumat lahteet. Siita sitten viela 1,5 paivaa kiipeemista ja 1,5 paivaa laskeutumista riisipeltojen ja metsien keskella, minka jalkeen olimme valmista kauraa. Oltiin aika kaikkemme antaneita.






Ehka jopa maisemia hienompaa oli jolkottaa erilaisten kylien lapi. Nekin olivat erilaisia vaelluksen jokaisena paivana. Alkupaivina maanviljelijat lauleskelivat harkineen elonkorjuupuuhissa porrastetuilla riisipelloilla kylissa vuorten rinteilla. Jossain vaiheessa kylat alkoivat muuttua tiibetilaisiksi kivirakennuksiksi, jotka olivat kymmenien ruokouspyorien, pyhien porttien ja muurien seka rukouslippujen ja nauhojen ymparoimia.





Myohemmin sama muutos tapahtui toisin pain. Lounastauoilla ja muilla pysahdyksilla antoisaa ihmetella paikallisten touhuja yllattavan turismin pilaamattomissa kylasissa. Valilla paastiin jututtamaan myos paikallisia oppaita ja majatalonpitajia. Kaduilla ja poluilla talsivia puhveleita, jakkeja, aasikaravaaneja, hevosia, kanoja ja ankkoja emme yrityksista huolimatta onnistuneet niinkaan jututtamaan. Koska reitillamme ei (viela) kulkenut tieta, kaikki tavarat ja luksusruoat tuotiin kyliin ihmisvoimin tai aasikaravaanein. Kanojen kantajan takana oli ikava kavella. Viimeisen syvan laakson yhdesssa syrjaisessa kylassa satuimme nukkumaan huoneessa ja sangyssa, jossa Jimi Hendrix nukkui vuonna '67. Seinat oliat taynna tekotaiteellisia pyhiinvaeltajien jattamia kunnianosoitustoherryksia.

Vaelluksen kallein huone.

Matkalla oli myos sosiaalinen puoli. Lahes joka ilta illastimme muiden matkalaisten kanssa - usein sahkokatkosta johtuen kynttilanvalossa. Ensimmaisena iltana viritimme nuotion hiekkatoyraalle pauhaavan kosken viereen muutaman britin kanssa. Linnunrata vuorten aariviivojen valissa oli mojova naky. Britit olivat viettaneet viikon syrjaisassa kylassa reitin varrella, silla 4v. matkalla ollut britti oli vuosi sitten tutustunut siella paikalliseen, jonka lapsen piti syntya mina hetkena hyvansa. Paikallinen toveri oli kuitenkin lahtenyt Pokharaan synnytyttamaan saman aamuna kuin kaverit saapuivat. Joku paiva majatalonomistajaperhe lammitteli kamiinan vieressa jutustellen vieressa. Oisin oli nimittain korkeuksissa kylma. Onneksi vuokramakuupussit ja paksut filtit pitivat meidat joka yo lampimina epamaaraisissa majatalohuoneissa. Erityisesti matkalla tutustuimme pariin hollantilaispariskuntaan, joiden kanssa useamman kerran tormattyamme matkasimme hetken yhdessa. Muutenkin tormasimme paljon pariskuntiin - pelottavaa!


Yhteenvetona voisi typistaa, etta vaellus oli makeimpia asioita, mita kumpikaan on tehnyt!